Pakila-päivä

Tänään oli muuten keikalla varmaan alhasin keski-ikä toistaseks. Ei mitään nuorisotalomeininkiä vaan suuri osa yleisöstä oli varmasti alle kouluikäsiä.

Soitettiin nimittäin Pakila-päivässä, Etupellon leikkipuistossa. Olihan siellä niiden vanhempia ja muutama vähän varttuneempiki tyyppi kattelemassa… Tosin henkisestä iästä ei aina pysty sanomaan. Mutta eipähän pysty allekirjottaneidenkaan… Juholtaki kysellään lasten lippua bussissa niinko tänään kävi ilmi.

Pientä haastetta aina antaa akustiset kitarat ja tollenen kalskee keli ulkoilmakeikalla. Ei meinaa aina noi kitaran kielet tykätä hyvää. Ja niinhän sitä tänäänki pamahti ainakin yks kieli ennen pitkää poikki. Tais olla All I Wantin (huom. EI Let Me Breathen…) toka sointu tai jotain ja BAM. Kieli poikki ja kitara ihan hirveessä epävireessä… Piti siinä koittaa olla soittamatta kun kuulosti aika kauheelta. Mut eipä siinä auta jäädä nysväämään. Keikka loppuun viidellä kielellä. Vähän tylsiähän noi aina on ku ei pysty kunnolla vetää ja harmittaa ihmisten puolesta, kun ei soundaa niin hyvältä ku vois. Mutta nää on näitä. Elämä jatkuu.

Ja jatkuu ens viikolla oikeen urakalla. Keskiviikkona ollaan Pihlajamäen nuorisopuistossa, Helsingissä ikärajattomalla ja ilmasella keikalla. Perjantaina Bar Bäkkärillä Kivenlahti Rockin jatkoilla ja Lauantaina lähetään Juvalle soittamaan. Siellä päin ei ollakaa ennen oltu. Saa nähä löydetäänkö perille.

tomppa

One thought on “Pakila-päivä

  1. no lapsetti hei ! ja olis se let me breathe x2 kelvannu .. 😀 ens viikol pakko yrittää löytää paikal, oli jees eilenki kiiiiiiitos!

Leave a Reply