The painful process of mixing

Tom

Tom

I’m listening to the master of a new song of ours that’s due to be released in January. And it sounds pretty damn good. Better than any of the songs we’ve done – and I’ve mixed – so far. Like everything you do should.

But how does a song get to the point where it sounds better than anything you’ve ever done?

That, my friends, is a long and painful process. Well, it might not seem to take that long or that much work to anyone else. I mean, what’s there to be done? Just come up with the song, record the instruments and get on with it.

Of course, the fact that you come up with a good enough song in the first place is a whole matter by itself. Sometimes it can take a full year of pull and push but some songs just take a couple weeks and they’re done. This last one was one of those. Straightforward and simple. But it works.

Mix-2

So now you have the song ready to be recorded. Everyone more or less knows their parts and you might even have some idea of the vocal lines and the overall sound.

Next up is the actual recording of the instruments and vocals. That’s usually the easiest part even if it is the one that breaks the sweat the most. Recording drums can be pretty hard work but if you keep your head straight you’ll usually get through it in a few hours. We’ve pretty much nailed down the mic placement and the incoming sounds so it’s just a matter of concentrating and playing as good as you can.

Recording vocals can be a bit more complicated since there’s more lee way in how you interpret. And coming up with just the right vocal hooks and harmonies are usually left to be done in the recording (or demoing) phase. It usually helps when you have someone else to bounce ideas with. I tend to do my vocals with Otto sitting in the producers chair. The backing vocals we do as a group.

On this last song I ended up recording the main vocals by myself due to scheduling restrains. And almost got my head exploded in the process. It’s so much easier when you can get the doubt out of your head. But the person producing must be someone who has the right taste and someone you trust. It’s no good if you’re trying to do Pop Punk vocals and you end up sounding like Metallica.

Mix-1

Allright. Now you got everything you need to mix and mash nice little tune out of it.

Mixing a song shouldn’t be that hard. At least if you’ve done it for 10 years more or less. But the the very same thing that should make it easy for you makes it hard. The fact that you always try to make the new mix sound better than the last one improves you as a mixer and a producer. But at the same time it creates this huge pressure to come up with something better.

And what is better? Well, that’s pretty much subjective. In this case better should sound more like you imagine the song sounding in your head. The hard part is always when you start to wonder what it should even sound like. Is this really better than what I did the last time or just five minutes ago?

Add a tightly approaching dealine to the equation and you’re pretty much ready to jump off a bridge. The song gets into your head so bad that you just start to hate the whole thing. And that’s never a good thing. Songs always turn out better when you have fun creating them. Unfortunately, that’s rarely the case when you get closer to the finish line with the mixing. And when you’ve worked hard dozens of hours with the song, it’s hard not to take even constructive criticism personally.

Mix-3

By the end of it, it’s usually better to take everyone’s views into account but still go with the one that sounds right to you. The worst thing you can do is to mix a song trying to figure out how it could sound better to someone else than yourself. At that point it is impossible to come up with a good mix since you don’t really hear the sound you’re aiming for.

Well. I got mine done. Plus I got over the hate phase and I’m back to digging the hell out of the song. And at the moment I think it sounds better than anything I’ve ever done so far. But that’s about to change when we get to the next song anyway, right? 😀

 

Briefly in Finnish:

Kuuntelin tossa masteria meidän uudesta biisistä, joka julkastaan tammikuussa ja totesin, että ihan hyvältähän se kuulostaa. Paremmalta kuin ykskään tähän asti tehty. Niinku pitäiski. Joka kerta, kun jotain tekee pitäis pyrkiä parantamaan edellisestä.

Mutta se, miten saadaan biisistä hyvän kuulonen, on pitkä ja kivulias prosessi. Ei se ehkä siltä ulospäin vaikuta. Eihän ny tollasessa oo paljon hommaa, vai onko? Soittelet soittimet nauhalle ja vähän väännät nuppeja.

Tietenkin se, että ylipäätään keksii sellasen biisin, jonka viitsii nauhottaa on yks asia. Joidenkin biisien kanssa saattaa soutaa ja huovata kuukausia tai jopa vuoden verran mutta osa loksahtaa kohilleen parissa viikossa. Tää uusin oli onneks just sellanen.

Siinä vaiheessa, kun on biisi selvillä ja jokainen tietää suurin piirtein, mitä aikoo soittaa, voikin ruveta nauhottamaan. Nauhottaminen on melkein helpoin homma koko prosessissa. Pitää vaan olla tarkkana ja kattoa, että kaikki tulee hyvin ja häiriöttä sisään. Ja tietenkin jokaisen on soitettava niin hyvin ku ikinä pystyy. Mut se yleensä luonnistuu ku jaksaa keskittyä ja pusertaa sen muutaman tunnin.

Laulujen nauhottaminen voi olla vähän haastavampaa tosin. Voi olla vaikeeta, sanoa siinä nauhotustilanteessa, mikä kuulostaa hyvältä ja mikä ei. Minkälainen tulkinta on hyvä. Miten paljon pitäs hermota vai pitäiskö vetää vähän rauhallisemmin. Tässä vaiheessa on hyvä, jos on joku kaveri mukana antamassa vähän palautetta. Me nauhotetaan yleensä laulut Oton kanssa niin, että se saa istua tuottajan tuolissa ja sanoa, millon menee hyvin. Siinä on muutenkin hyvä olla joku, johon luottaa ja jonka kanssa voi pallotella idiksiä. Pitää tietää, mitä haetaan. Ei auta, jos lähtee tekemään Pop Punkkia ja kuulostaaki Metallicalta.

Noniin. Sit seuraavaks vaan miksaamaan. Senhän ei pitäis olla niin kauheen vaikeeta. Ainakaan, jos sitä on tehny jo jonkin aikaa. Mutta nimenomaan se, että on tehnyt sitä jonkin aikaa ja aina pyrkiny parantamaan, tekee hommasta haastavaa. Miten parantaa siitä, mikä vielä vähän aikaa sitten oli ehdottomasti parasta, mihin pystyt?

Se, mikä on parempaa, on tietenkin subjektiivista. Kaikki riippuu siitä, millaseen soundiin pyritään. Tärkeintä onki pitää maali kirkkaana mielessä ja koko ajan keskittyä siihen, että lopputuloksesta tulee sellanen, mitä päässä kuvittelee.

Pahinta on se, kun otetaan kuvioon mukaan vääjäämättä lähestyvä deadline. Vikoina päivinä alkaa fiilis olla sellanen, että ois valmis hyppäämään sillalta alas. Onko tää nyt parempi kuin se mitä tein viimeksi? Tai mitä tein just viis minuuttia sitten? Ois hyvä pystyä kuuntelemaan myös muiden mielipiteitä. Mutta siinä vaiheessa, kun oot kaatanu soppaan kymmeniä tunteja, alkaa olla vaikeeta ottaa vastaan rakentavaakin kritiikkiä. Pitää osata pitää pää kylmänä, kuunnella muita mutta tehdä lopputuloksesta kuitenkin sellanen, mikä kuulostaa omaan korvaan niin hyvältä kuin mahdollista.

Sain miksin valmiiksi. Ja kyllä siitä ihan hyvä tuli. Pikkuhiljaa alkaa taas tykätä tosta biisistä enkä vielä hypänny sillalta. Toivotaan, ettei tarvi enskään kerralla 😀

About Tom

Vocals and guitars in MadCraft. Also record, mix and produce music. Make videos. Take photos. Design websites. Chill on social media. Love video games.

Leave a Reply